Ishtarin toimittamisen haasteet

Ishtarin ensimmäinen numero ilmestyi kesällä 1997. Ensi kesänä on siis 20-vuotisjuhlan aika!

Näihin vuosiin mahtuu viisi vuosittaista julkaisua, lukuun ottamatta aloitusvuotta 1997 ja kulunutta vuotta 2016. Miksi Ishtaria ei ole tänä vuonna näkynyt eikä kuulunut?

Jutut harrastajilta

Ishtarin toimitus on ollut aina yksimiehinen: päätoimittaja on ollut samalla myös toimitussihteeri, juttujen kirjoittaja, taittaja, kielentarkistaja, mainosten hankkija, laskuttaja, kalenterin ylläpitäjä, verkkosivuston päivittäjä ja ylipäänsä koko lehden kaikkien mahdollisten asioiden hoitaja.

Julkaisun juttuomavaraisuusaste on lehden toimituksessa ollut pieni: pääosin lehden jutut ovat tulleet itämaisen tanssin harrastajakunnalta, vapaaehtoisilta kirjoittajilta ja kuvaajilta, jotka ovat paneutuneet näytöksiin, tapahtumiin ja itämaisessa tanssissa pinnalla oleviin asioihin.

Ensimmäiset kymmenkunta vuotta systeemi toimikin mukavasti: juttuja tuli välillä niin paljon, ettei jokaista tekstiä saanut mahdutettua sellaisenaan lehden sivuille. Tanssijat olivat aktiivisia, tanssinäytösten järjestäjät halusivat näkyvyyttä lehdessä ja lukijat olivat innokkaasti mukana lehden tekemisessä.

Sitten vauhti alkoi hiipua. Juttutarjontaa riitti, mutta päätoimittaja/toimitussihteeri/sekatyömiehen työpanosta vaadittiin aina vain enemmän. Enää tapahtumista ei tullut juttuja automaattisesti, vaan niitä piti erikseen pyytää. Vaikka jutusta oli sovittu, aina juttuja ei tullut – vapaaehtoiskirjoittajat eivät ehtineet ja jaksaneet tekstiä tuottaa, kuvat jäivät kuvaajien kameroihin eivätkä päätyneet koskaan toimitukseen asti. Yhä useammin näytösten järjestäjät eivät jaksaneet enää järjestämisrumban ja markkinoinnin ohella etsiä näytösjuttujen kirjoittajia, ja moni loistava näytös jäi kokonaan ikuistamatta lehden sivuille.
Itämaiseen tanssiin liittyvät ikuisuusaiheet ja muu tanssiaiheinen pohdinta hiipuivat myös. Siinä missä Ishtarin alkuvuosina lukijat kirjoittivat juttuja, joissa pohdittiin itämaista tanssia, tanssikenttää ja sen muutoksia, viime vuosina tällaisia juttuja on ollut äärimmäisen vähän – ja nekin lähinnä itämaisen tanssin opettajakoulutuksen kirjallisia töitä.

Itämainen tanssi elää Suomessa vahvana, mutta enää siitä ei kirjoiteta.

Ajankohtaisuuden ehdoilla

Ishtarin vahvuus on ollut sen ilmestymistiheys. Viiteen vuosittaiseen numeroon on pystytty raportoimaan suhteellisen tuoreeltaan itämaisen tanssin näytöksiä ja tapahtumia eri puolilta Suomea.

Lehden toimittamisen haaste on ollut juuri tuossa ajankohtaisuudessa: Ishtarissa on pyritty julkaisemaan tapahtumajutut mahdollisimman tuoreina. Usein viimeisimmät lehteen ehtineet tapahtumat ovat olleet lehden deadlinen tienoilla tai jopa sen jälkeen. Tämä on tarkoittanut sitä, että kirjoittajat ovat kirjoittaneet juttunsa nopealla tahdilla heti tapahtuman jälkeen, ja lehden taittoa on lykätty viimeiseen mahdolliseen hetkeen, jotta aineisto on saatu sivuille. Käytäntö on palvellut loistavasti lehden lukijoita, mutta vaatinut loputonta joustoa niin vapaaehtoisilta kirjoittajilta kuin lehden toimitukseltakin.

Itämaisen julkaisut ovat hiljenneet

Ishtarin julkaisuvuosien aikana Suomessa on julkaistu ainakin kolmea muuta säännöllisesti ilmestynyttä itämaisen tanssin lehteä.

Turkulaisvoimin julkaistu Afsana lopetti julkaisunsa jo vuosia sitten. Lehti kartoitti ansiokkaasti nimenomaan ajattomia juttuaiheita.

Mihrimah ry:n jäsenlehti Mirhami ilmestyi pitkään kolme kertaa vuodessa. Lehden artikkelit olivat monipuolisia ja osin ajankohtaisiin tapahtumiin pureutuneita, mutta lopulta lehti lakkasi ilmestymästä painotuotteena muutama vuosi sitten.

Shimmy-julkaisu ilmestyi muutaman numeron verran. Kunnianhimoinen lehti tarjosi mielenkiintoisia artikkeleita, mutta ei ilmestynyt pitkään.

Eri yhdistyksillä on edelleen omat paperimuotoiset jäsentiedotteensa, toiset ilmestyvät säännöllisemmin, toiset harvemmin.

Lehtiala on kriisissä

Itämaisen tanssin julkaisut eivät ole ainoita julkaisuja, jotka lopettavat ilmestymisensä tai harventavat sitä. Viime vuosina lukuisat aikakauslehdet ja sanomalehdet ovat lopettaneet toimintansa tai siirtäneet sen verkkoon. Trendi on valtakunnallinen ja maailmanlaajuinen.
Syitä on useita, mutta tärkeimmät syyt kaupallisissa julkaisuissa löytyvät mainosten määrän vähenemisestä. Lehtien tuotantorakenne vaatii mainoksia, pelkillä tilausmaksuilla ei elä yksikään julkaisu. Myös Ishtarin mainosmäärät ovat laskeneet huimasti viime vuosikymmenen mainosmääristä.

Yksi syy julkaisujen kuolemiin on pitkittynyt talouden taantuma. Kun taloustilanne on heikko, ihmisten on pakko karsia kuluja. Sekä yksityishenkilöt että yhteisöt ovat vähentäneet lehtien tilauksia, joten lehtien taloudellinen tilanne on heikentynyt.

Ishtaria ei ole koskaan myyty irtonumeroina tai tilattavana lehtenä, vaan lehti on ollut aina Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n jäsenlehti. Yhdistyksen jäsenmäärä on laskenut merkittävästi 1990-luvun huippuvuosista, joten myös Ishtarin lukijakunta on supistunut merkittävästi.

Monet harrastelehdet ovat kärsineet samasta ongelmasta kuin Ishtar: juttujen tarjonta on tyrehtynyt. Jos lehdellä ei ole palkallista toimitusta, juttuja ei synny omana tuotantona, vaan lehden sisältö syntyy vapaaehtoisvoimin. Jos ei ole juttuja, ei ole lehteä.

Tiedottamisella on uudet kanavat

Kun Ishtar perustettiin vuonna 1997, tiedottamiskanavaa tarvittiin. Silloin lehti oli paras yhteydenpitokanava sekä yhdistyksen ja sen jäsenten että ylipäänsä harrastajien välillä.
2000-luku toi mukanaan internetin nousun ja keskustelufoorumit, mikä jo vähensi hieman lehden merkitystä harrastajien yhteisenä keskustelukenttänä.

Kun Facebook ja muut sosiaalisen median kanavat tekivät läpimurtonsa, tiedottaminen ja viestintä siirtyi lopullisesti nettiin. Enää yhditykset ja eri tanssialan toimijat eivät tarvitse akuutisti lehteä tiedottamiseen tai yhteydenpitoon jäsenten tai asiakkaiden kanssa – homma hoituu nopeammin ja (kustannus)tehokkaammin netissä.

Tästä suuntauksesta kertoo vahvimmin Ishtarin kalenteri. Kalenteri-ilmoitukset ovat vähentyneet viimeisten viiden vuoden aikana huomattavasti. Kalenteri vietiin verkkoon, jotta se palvelisi paremmin itämaisen tanssin kenttää, mutta tämäkään ei saanut toimijoita kiinnostumaan ilmaisesta kalenterista. Kalenteri on elänyt jo pari kolme vuotta tekohengityksellä.

Tarvitaanko enää lehteä?

Onko paperilehden tai ylipäänsä artikkeleita julkaisevan itämaisen tanssin median aika ohi? Seitsemän Hunnun Tanssi ry. uskoo, ettei ole. Uskomme, että lehdelle on edelleen kysyntää ja lukijoita.

Koska olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi, olemme pitkän harkinnan myötä päätyneet muuttamaan Ishtarin julkaisumallia. Aineistoa ei yksinkertaisesti enää riitä viiteen lehteen vuodessa – lehdessä 2–3/2016 on kaikki aineisto, mitä Ishtariin on tarjottu tänä vuonna ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana. Aiemmin näin paksu lehti on pystytty tekemään viisi kertaa vuodessa.

Julkaisemme silti vielä tänä vuonna yhden numeron vuodenvaihteen tienoilla. Vuonna 2017 Ishtar ilmestyy kaksi kertaa: yksi numero kesällä, toinen vuodenvaihteessa.

Mitä tulevissa Ishtarin numeroissa julkaistaan? Se riippuu teistä, hyvät lukijat. Kertokaa tanssitapahtumistanne, kirjoittakaa itämaisen tanssin innovaatioista, pohtikaa tanssia nykymaailmassa ja itämaista tanssia tanssikentän vaikuttajana. Kaivakaa arkistojanne ja katsokaa, millaista tanssi oli ennen. Etsikää klassikkovalokuvia, ottakaa uusia valokuvia tanssista osana elämää. Lähettäkää aineistoa lehteen! Vain yhteistyöllä lehteä voidaan julkaista jatkossakin.

Varkauden tanssiparatiisissa

Vietin viime viikonlopun Varkaudessa Hennan tanssiparatiisissa. Studio Henna on jo useampana vuonna järjestänyt elokuussa intensiivisen tanssiviikonlopun Varkauteen.

Viime vuonna osallistuin viikonloppuun ensimmäistä kertaa, silloin opettajana oli mainio Yasmina of Cairo. Tänä vuonna viikonlopun loistavista kursseista vastasivat Outi of Cairo, meidän suomalaisten oma tanssitähti Kairossa, sekä Saara Lehto Helsingistä.

Outi keskittyi egyptiläiseen tanssiin, ja kursseilla tehtiin paljon pientä ja intensiivistä ja tarkkaa työtä, lihaksia säästelemättä.

Outin kursseilta tarttui mukaan paitsi kaksi mainiota, yleisöystävällistä koreografiaa, myös paljon pikku jippoja, liikkeiden tulkintamahdollisuuksia sekä ideoita ilmaisuun ja tulkintaan – kairolaiseen tapaan.

Saara puolestaan paneutui kaikissa tanssityyleissä tarvittaviin taitoihin ja tarjoili meille improvisaatioharjoituksia ja jalkatekniikkaa, jotka antoivat tanssiin syvyyttä ja voimaa.

Improvisaatioharjoitteissa sai heittäytyä musiikin ja liikkeiden kannateltaviksi, ja tunnustella oman kehon rajoja. Jalkatekniikka tuli kurssiohjelmaan yhteensattumien myötä, mutta olin siitä enemmän kuin iloinen: kurssin anti vahvisti monia omia käsityksiäni, ja kurssilta löytyi monta kivaa oivallusta lihasten ja voiman käyttöön.

Summa summarum: viikonlopun kurssivalikoima oli onnistunut, ja minua miellytti erityisesti runsas anti tekniikkaa ja ilmaisua.

Outi ja Saara Varkaudessa

Outi of Cairo ja Saara Lehto Varkaudessa hikisen kurssiviikonlopun päätteeksi.

Illanvietto musiikkitunnelmissa

Viikonlopun kruununa oli illanvietto Hennan mökillä. Tanssiväki pääsi elvyttämään kurssipäivän rääkkäämiä lihaksia löylyihin ja järveen.

Henna oli valmistellut meille kiinnostavan esityksen
Abdul Halim Hafezin
musiikista ja elokuvaurasta. Vaikka pääpaino oli Arabian Elviksen musiikissa, monissa ihanissa klassikoissa, tanssiväki totta kai keskusteli myös paljon tanssista ja musiikkien tanssittavuudesta.

Festivaali vs. tanssileiri

Kesäfestivaalit ovat ihania, hullaannuttavia, monipuolisia tapahtumia, jotka ovat koko tanssivuoden helmi. Mutta tällainen tanssileiriviikonloppu on toisaalta vielä antoisampi: tiivis muttei liian tiivis, monipuoliset kurssit, hauskaa seuraa, leppoisa illanvietto.

Festariviikonlopun jälkeen päässä pyörii tuhat ja yksi elämystä ja kokemusta, joiden sulattelussa kesä kuluu. Tanssileiri syksyn aluksi puolestaan antaa eväitä ja inspiraatiota tulevaan kauteen – Outin ja Saaran kursseilta tarttui mukaan koko liuta loistavia ideoita ja oppeja, jotka pääsevät heti kuluvan syksyn tuntiohjelmaan.

Epävirallinen mainososio

Outi of Cairolta on juuri ilmestynyt uusi opetus-dvd ynnä ladattava rytmi-cd, joista enemmän syksyn Ishtarissa (ilmestyy lokakuussa). Kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti liittyä Outi of Cairon postituslistalle.

Saara Lehto on yksi syyskuussa avautuvan Studio Sfinksin opettajista. Saaraa haastateltiin Ishtarissa 1/2012.

Studio Henna on pitkän linjan suomalainen itämaisen tanssin tarvikkeiden myyjä, joka viettää hulvattomia 20-vuotisjuhliaan 17.–19.1.2014, siis puolentoista vuoden kuluttua. Sitä ennen on suunnitteilla seuraava Hennan kesäparatiisi. Minä ilmoittaudun jo nyt.

Tanssinopettajat lakossa – entä itämaisen tanssin kentällä?

Ìshtarin blogi herää pitkän hiljaisen kauden jälkeen ajankohtaisella aiheella: tanssinopettajat ovat tänään lakossa.

Suomen Tanssitaiteilijain Liitto (STTL) on julistanut tanssinopettajien työehtosopimuksen alaiset työt lakkoon. STTL kuuluu Teatteri- ja mediatyöntekijät ry:hyn (Teme), joka on av-alan, elokuvan, sirkuksen, tanssin ja teatterin ammattijärjestö.

STTL:n lakon alaista työtä on kaikki tanssinopettajan työehtosopimuksessa mainittu työ, joka kuuluu tanssinopettajan työvelvoitteeseen. Tiedotteessaan STTL muistuttaa, että työt ja työtehtävät ovat lakossa, eivät vain STTL:n jäsenet. Tiedotteen mukaan lakko koskee myös niitä, jotka eivät kuulu liittoon, ja myös liittoon kuulumattomille maksetaan lakkoavustus.

Lakko ei kuitenkaan koske kaikkea tanssinopetusta: sen ulkopuolelle jäävät muun muassa sirkuskoulut, kansalais- ja työväenopistot, ammattikorkeakoulut, yleinen koululaitos (lukio ja peruskoulu), tanssiurheiluseurat sekä useimmat musiikkioppilaitokset ja liikuntakeskukset.

Koska neuvottelut eivät lakkovaroituksesta huolimatta edenneet toivotulla tavalla, STTL ilmoitti 25.4., että lakko laajenee keskiviikon 2.5. jälkeen seuraavasti: lakko alkaa jälleen torstaina 10.5. kello 7 ja jatkuu lauantaihin 12.5. kello 22:een. Lakkoa jatketaan myös maanantaista 14.5. kello 7:stä tiistaihin 15.5. klo 22:een.

Lakko ja itämainen tanssi?

Ishtar kysyy: näkyykö tanssinopettajien lakko itämaisen tanssin kentällä? Kerro, vaikuttaako tanssinopettajien lakko sinun itämaisen tanssin harrastukseesi tai työhösi itämaisen tanssin parissa?

Ishtarin numero 3/2012 on juuri työn alla, ja toimitus raportoi tässä numerossa tanssinopettajien lakosta. Kommentoi alle tai lähetä viestisi suoraan toimitukseen. Kommentteja ja viestejä voidaan käyttää jutun materiaalina.