Joulutauko venähti

Joulukuussa työstettiin vuoden 2010 ensimmäinen Ishtar. Työstövaiheessa totesin, että nyt on pakko pitää blogitaukoa, kun aika on kortilla.

Kävikin sitten niin, että tauko venähti tänne asti. Normaalirutiinien sijaan olen tammikuun ajan urakoinut tanssinäytöstä. Kaikki näytöksiä järjestäneet tietävät, että se jos mikä nielaisee kaiken käytettävissä olevan ajan ja paljon siitäkin ajasta, mikä pitäisi tehdä jotain ihan muuta.

Näytöksen h-hetki on tulevana lauantaina Seinäjoella. Sen jälkeen elämä toivottavasti jälleen asettuu suht vakaisiin uomiinsa, ja Ishtar-blogikin palaa normaaliin viikkorytmiinsä.

Pyörteessä Seinäjoella 30.1.

Tanssiyhdistys Sahara ry:llä on ilo saada Seinäjoelle vieraakseen Farah ry:n tanssijat Savonlinnasta. Farahin tanssiryhmä esittää tanssiteatteriteoksensa Pyörteessä, joka sai ensi-iltansa viime kesänä Savonlinnan festivaalissa.

Pyörteessä-tanssiteatteriteos esitetään Seinäjoella osana Saharan Halawa 2010 -näytöstä. Saharan järjestämässä osuudessa nähdään ohjaamiani tanssiryhmiä sekä soolot allekirjoittaneelta ja Heli Väisäseltä (ent. Maanila).

Tiistain paikallisessa maakuntalehdessä Ilkassa pohdiskellaan itämaisen tanssin tilaa taidetanssina. Ensi viikolla pohdinta jatkuu täällä blogin puolella.

Jälkijättöisenä toivotuksena: iloista tanssivuotta 2010!

Kalliita minuutteja

Tanssiesitys on mukava lisä juhlaan, moni juhlan järjestäjä ajattelee. Mutta kun hän ryhtyy kartoittamaan, mitä maksaa pieni tanssipläjäys, hän huomaa, että budjettiraamit alkavat paukkua.

Monen tilaajan on vaikea ymmärtää, miksi lyhyt tanssiesitys maksaa niin paljon, kun vertaa vaikka orkesteriin, joka soittelee juhlaväen iloksi koko illan.

Vastaus mahtuu yhteen sanaan: työaika. Jos lisätään vielä toinen sana, se on ammattitaito. Ammattilaiselle ammattimiehen palkka, eikös?

Tuntipalkoille

Otetaan seuraavanlainen hypoteettinen esimerkki: tanssijaa pyydetään tekemään viiden minuutin esitys, ja hän veloittaa siitä 100 euroa. (Luvut on valittu sen mukaan, että näillä numeroilla on helppo tehdä laskelmia.) Minuutin hinnaksi tulee siis 20 euroa. Teoreettinen tuntipalkka on siis 1200 euroa! Siinä kalpenevat jo Fortumin eläke-eurotkin.

Tosiasiassa tanssijalle maksetaan se 100 euroa työstä, joka ei vie viittä minuuttia vaan viisi tuntia. Tanssijan valmistautuminen esitykseen alkaa tunteja ennen esitystä, mahdollisesti jo edellisenä päivänä. Hän käy suihkussa, pesee hiuksensa, ajelee ihokarvansa ja lakkaa kyntensä. Hän loihtii kasvoilleen meikin, joka ottaa aikaa huomattavasti enemmän kuin kahdeksan minuutin aamunaaman teko. Siinä sivussa hän lämmittelee ja venyttelee kehoaan tanssikuntoon.

Tanssija pakkaa laukkunsa meikit ja peilin, esiintymisasun ja musiikit, hyppää autoon tahi muuhun kulkuvälineeseen ja matkaa esiintymispaikalle. Hän vie musiikin ohjeineen dj:lle (jos sellainen on – tai tuo oman soittimen ja virittää sen tapahtumapaikan nurkkaan), käy tarkistamassa esiintymispaikan ongelmakohdat (paitsi jos hän on tehnyt sen jo aiemmalla käynnillä, joka on siis ollut työaikaa myös), menee vaihtamaan vaatteensa ja jatkaa lämmittelyä omaa esiintymisvuoroa odotellessaan.

Tanssijatar vetäisee häikäisevän viiden minuutin show’n. Sitten hän kuoriutuu kostyymistaan, pakkaa laukkunsa, hakee cd:n ja lähtee jälleen kohti kotia. Kotona puretaan laukku, levitetään tanssipuvut kuivahtamaan, puhdistetaan meikki ja tajutaan, että koko päivä on mennyt oikeastaan syömättä, kun esitystäpinä on vienyt nälän.

Kun lasketaan koko työaika, jota viiden minuutin esitys on vaatinut, ei tuntipalkka enää niin ruhtinaalliselta kuulostakaan. Viiden tunnin tanssiesityskeikasta maksetaan 20 euroa tunnilta. Yhtä kauan se orkesterikin loppuviimeksi on töissä, vaikka pumppu lavalla pitempään aikaansa viettääkin.

Tosiasialliset kulut

Siis 20 euroa tunnilta? Vau!

Valitan: oikeasti palkkaa ei jää viiden minuutin tanssikeikasta käteen mitään.

Esimerkissä matkakulut nielaisevat oman osuutensa tuloista. Tämän vuoksi keikkatarjoukset hinnoitellaan usein tyyliin x euroa + matkakulut.

Esiintymiseen tarvitaan musiikki (alkuperäis-cd:n hinta liikkuu noin 20 euron huitteissa), puku (minimibudjetilla itsetehdylle puvulle tulee hintaa useampi kymppi, kun ei laske tuntipalkkoja; valmiina ostettu puku maksaa useamman satasen), tanssitossut tai kengät (kymmenestä eurosta useampaan kymppiin), korut (huokeita tai hintavia, kuluja yhtä kaikki) ja mahdolliset tanssivälineet, kuten huivi, keppi, milaya ja niin edelleen.

Meikkiputelit ja hiusmömmöt eivät kestä ikuisesti, irtoripsille ennustan noin viiden kerran käyttöä ennen kuin haivenet alkavat irrota. Minä tarvitsen esiintymiseen myös piilolinssit, joita en muussa elämässäni juuri käytä. Kuluja nämäkin, kaikki tyynni.

Puhelinlaskuun kilahtelee usein euroja esiintymisen tiimoilta. Lisäksi esiintyjän työtuntikertymää ovat kasvattaneet keskustelut ja suunnittelupalaverit tanssin tilaajan kanssa – myös silloin, kun sopimusneuvottelut käydään sähköpostitse, sillä työaikaa sekin on.

Aiemmat rahanreiät

Jotta tanssija voisi mennä vetäisemään viiden minuutin häikäisevän show’n, hän on harrastanut tanssia useamman vuoden. Hän on maksanut pitkän pennin tanssitunneista ja tanssikursseista.

Jotta tanssija voisi vetäistä viiden minuutin tanssin, hän on treenannut kyseistä tanssia tuntikausia. Hän on käynyt kurssilla, jossa koreografia on opetettu, tai viettänyt määrättömän pitkän ajan kuunnellen musiikkeja ja etsien mieleistään biisiä, työstäen koreografiaa ja harjoitellen sitä esityskuntoon.

Jotta tanssija voisi tehdä ammattitaitoisesti viiden minuutin koreografian, hän on käynyt lukemattomat tanssikurssit, katsonut määrättömästi tanssiesityksiä, syynännyt tanssivideot ja tehnyt aika monta koreografiaa, jotka olivat ihan susia.

Ja ne viralliset menot

Jos tanssija on ennakkoperintärekisterissä, hän maksaa satasen palkkiostaan verot ja muut olennaiset kulut. Jos tanssija ei ole rekisterissä, toimeksiantaja maksaa valtiolle sivukulut, jolloin tanssiesityksen hinta pompsahtaa kerrasta korkeammaksi.

Jos tanssija toimii yrittäjänä, hän käyttää osan keikkapalkkiostaan YEL-vakuutuksen maksamiseen. Arvonlisäveroa ei esiintymisistä makseta, ainakaan toistaiseksi.

Kannattaako?

Jotain kulueriä ja rahanreikiä varmasti luettelosta unohtui. Mutta tämä lista kertonee selvää kieltään siitä, miksi lyhytkin tanssiesitys maksaa olevinansa paljon. Vähän pitempi setti ei välttämättä tulekaan tilaajalle enää merkittävän paljon kalliimmaksi kuin yksi tanssi. Kuten listasta näkyy, aikaavievin työ on tehty jo ennen esiintymispaikalle saapumista.

Parhaimmillaan hyvä tanssiesitys on juhlassa mahtava tunnelman kohottaja tai upean illan näyttävä kruunu, varmasti hintansa väärti.

Entä kannattaako keikan tekeminen esiintyjälle? Kun satasen keikkapalkasta vähennetään suorat kulut ja kuoletetaan pukuja, meikkejä ja muita kuluvia käyttötarpeita, päästään hyvin likelle nollaa. Jos keikkoja on harvakseltaan, miinuksella menään ja kirkkaasti.

Rahamittarilla esiintyminen ei tosiaan kannata. Mutta jokaisesta vedetystä keikasta nettoaa muita arvokkaita asioita: esiintymiskokemus karttuu, nopea ratkaisukyky harjaantuu, kyky ottaa kontaktia yleisöön kehittyy. Hyväksi esiintyjäksi tulee vain esiintymällä.

Ja kaupan päällisinä tulee se huikea tunne, kun musiikki vie, yleisö nauttii esityksestä ja seuraa herkeämättä tanssijan jokaista liikettä. Yhteinen jaettu hymy. Ilon läikähdys. Onnistumisen riemu.

Virikkeitä ja vissyä

Varoitus: tämä teksti sisältää paljon hehkutusta. Mikäli nämä tapahtumat jäivät sinulta kokematta, toimitus ei vastaa mahdollisista kaihon ja kateuden tunteista, joita teksti voi lukijassaan aiheuttaa.

Viime viikonloppuna tanssikansa kokoontui Savonlinnaan. Kolmipäiväinen festivaali oli monipuolinen paketti tanssikursseja, näytöksiä ja ihanaa festivaalitunnelmaa.

Tänäkin vuonna festareilla kului vissyä ja vettä – helle ei hemmotellut vaan hiostutti kursseilla ja iltamenoissa siihen malliin, että nestehukka vaani olkapään takana. Tanssisaleissa ei tarvinnut hikeä houkutella.

Kabareetunnelmaa ja karmivaa menoa

Perjantaina tanssittiin Bar Colonnassa, joka on entinen elokuvateatteri. Omaperäinen miljöö oli itämaiselle kabareelle mainio. Illassa nähtiin erinomainen valikoima erityyppisiä tansseja eri puolilta Suomea. Festivaaliopettajista iltaa sulostutti Pille Roosi. Tunnelma oli välitön ja kivaa oli sekä esiintyjillä että yleisöllä.

Lauantaina tanssiväki siirtyi Punkaharjulle Retretin kallioluolaan. Puitteet tekivät näytöksestä varmasti festivaalihistorian unohtumattomimman, mutta kyllä tanssiakin kelpasi katsoa. Festivaalin opettajat hurmasivat tunnetulla taidollaan ja ulkomainen tähtivieras Yasmina of Cairo otti haltuunsa sekä lavan että yleisön. Taitoon ja notkeuteen yhdistyi taito tulkita musiikkia ja laulujen sanoja – kaikesta näki, että Yasmina on tanssinut vuosia ammattilaisena Kairossa.

Toisella puoliajalla nähtiin Farah ry:n uusi tanssiteos Pyörteessä. Kolmen vartin teos oli huikea yhdistelmä tanssia, akrobatiaa, tunnetta ja tulkintaa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, hyvässä mielessä.

Tuttuun tapaan raportoimme näytökset seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy lokakuun puolivälissä.

Yasmina, Yasmina

Festivaalin opettajakaartiin oli valittu arvostettuja, loistavia opettajia. Kursseilta kantautui hyvää palautetta, ja opettajienkin tunnelmat olivat korkealla. Ohjelmassa oli runsaasti tekniikkakursseja, jotka kaikki myytiin loppuun jo varhain.

Tänä vuonna järjestin itselleni ennenkuulumattoman väljän festivaaliaikataulun – vain yksi kurssi kumpanakin viikonlopun päivänä. Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin ohjelmaani vain Yasminan kaksi koreografiakurssia.

Hyvä palaute, jota Yasminan viime syksyn Varkauden-kursseilta oli korviini kantautunut, oli tullut ihan syystä. Kurssit olivat antoisia ja monipuolisia. Yasminan koreografiat olivat vivahteikkaita, ja tekniikan ja liikeyhdistelmien opetuksen lisäksi Yasmina valotti tanssien ja liikkeiden viitekehystä ja tulkintaa. Erityisen mukavaa oli, ettei kurssilla ollut kieliongelmia. Yasminahan on syntyjään britti ja puhuu englantia äidinkielenään, joten häntä oli helppo ymmärtää.

Yasminan lauantain koreografiakurssi oli keppitanssi, jonka tasomäärityksenä oli keskitaso. Koreografia oli haasteellinen, ja arvelen, että keskitasomääritykseen sopivilla tanssijoilla sai kurssilla olla kieli keskellä suuta koko ajan. Sunnuntain kurssilla työstettiin koreografia klassiseen egyptiläiseen lauluun. Edistyneiden kurssilla paiskittiin töitä täysillä – taisimme olla kaikki yksimielisesti sillä kannalla, että koreografia oli ihana mutta haasteellinen.

Hyörinää festivaalikeskuksessa

Savonlinnan festivaalikeskus oli tänä vuonna siirretty Linnalaan. Nyt basaareille oli tilaa enemmän kuin tunnelmallisessa Sääminkisalissa. Kurssien välillä festivaalikeskuksessa oli hyörinää, pyörinää ja tunnelmaa.

Lämpimänä tervetuliaisena järjestäjät hemmottelivat kurssilaisia ihanalla festivaalihuivilla. Kiitos, Farahin iskujoukko! Järjestitte jälleen ihanan festivaalin! Kutsuttehan meidät toistekin kylään?