Varkauden tanssiparatiisissa

Vietin viime viikonlopun Varkaudessa Hennan tanssiparatiisissa. Studio Henna on jo useampana vuonna järjestänyt elokuussa intensiivisen tanssiviikonlopun Varkauteen.

Viime vuonna osallistuin viikonloppuun ensimmäistä kertaa, silloin opettajana oli mainio Yasmina of Cairo. Tänä vuonna viikonlopun loistavista kursseista vastasivat Outi of Cairo, meidän suomalaisten oma tanssitähti Kairossa, sekä Saara Lehto Helsingistä.

Outi keskittyi egyptiläiseen tanssiin, ja kursseilla tehtiin paljon pientä ja intensiivistä ja tarkkaa työtä, lihaksia säästelemättä.

Outin kursseilta tarttui mukaan paitsi kaksi mainiota, yleisöystävällistä koreografiaa, myös paljon pikku jippoja, liikkeiden tulkintamahdollisuuksia sekä ideoita ilmaisuun ja tulkintaan – kairolaiseen tapaan.

Saara puolestaan paneutui kaikissa tanssityyleissä tarvittaviin taitoihin ja tarjoili meille improvisaatioharjoituksia ja jalkatekniikkaa, jotka antoivat tanssiin syvyyttä ja voimaa.

Improvisaatioharjoitteissa sai heittäytyä musiikin ja liikkeiden kannateltaviksi, ja tunnustella oman kehon rajoja. Jalkatekniikka tuli kurssiohjelmaan yhteensattumien myötä, mutta olin siitä enemmän kuin iloinen: kurssin anti vahvisti monia omia käsityksiäni, ja kurssilta löytyi monta kivaa oivallusta lihasten ja voiman käyttöön.

Summa summarum: viikonlopun kurssivalikoima oli onnistunut, ja minua miellytti erityisesti runsas anti tekniikkaa ja ilmaisua.

Outi ja Saara Varkaudessa

Outi of Cairo ja Saara Lehto Varkaudessa hikisen kurssiviikonlopun päätteeksi.

Illanvietto musiikkitunnelmissa

Viikonlopun kruununa oli illanvietto Hennan mökillä. Tanssiväki pääsi elvyttämään kurssipäivän rääkkäämiä lihaksia löylyihin ja järveen.

Henna oli valmistellut meille kiinnostavan esityksen
Abdul Halim Hafezin
musiikista ja elokuvaurasta. Vaikka pääpaino oli Arabian Elviksen musiikissa, monissa ihanissa klassikoissa, tanssiväki totta kai keskusteli myös paljon tanssista ja musiikkien tanssittavuudesta.

Festivaali vs. tanssileiri

Kesäfestivaalit ovat ihania, hullaannuttavia, monipuolisia tapahtumia, jotka ovat koko tanssivuoden helmi. Mutta tällainen tanssileiriviikonloppu on toisaalta vielä antoisampi: tiivis muttei liian tiivis, monipuoliset kurssit, hauskaa seuraa, leppoisa illanvietto.

Festariviikonlopun jälkeen päässä pyörii tuhat ja yksi elämystä ja kokemusta, joiden sulattelussa kesä kuluu. Tanssileiri syksyn aluksi puolestaan antaa eväitä ja inspiraatiota tulevaan kauteen – Outin ja Saaran kursseilta tarttui mukaan koko liuta loistavia ideoita ja oppeja, jotka pääsevät heti kuluvan syksyn tuntiohjelmaan.

Epävirallinen mainososio

Outi of Cairolta on juuri ilmestynyt uusi opetus-dvd ynnä ladattava rytmi-cd, joista enemmän syksyn Ishtarissa (ilmestyy lokakuussa). Kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti liittyä Outi of Cairon postituslistalle.

Saara Lehto on yksi syyskuussa avautuvan Studio Sfinksin opettajista. Saaraa haastateltiin Ishtarissa 1/2012.

Studio Henna on pitkän linjan suomalainen itämaisen tanssin tarvikkeiden myyjä, joka viettää hulvattomia 20-vuotisjuhliaan 17.–19.1.2014, siis puolentoista vuoden kuluttua. Sitä ennen on suunnitteilla seuraava Hennan kesäparatiisi. Minä ilmoittaudun jo nyt.

Tuoreimmat festareilta

Yalla!-festivaali on takana, kroppa väsy ja mieli hyvä. Paljon sulateltavaa loppukesäksi, paljon eväitä tulevalle talvelle.

Masrahin kokenut järjestäjäkaarti oli järjestänyt meille jälleen mainion ja toimivan festivaalin. Iloinen talkooväki puski töitä yötä päivää, mutta hymy irtosi helposti vielä sunnuntainakin. Suurkiitos työn raskaan raatajille!

Orkesterielämyksiä

Oma kurssipalettini oli mainio – tänäkin vuonna osallistuin melkoiselle liudalle kursseja, mutta kun painopiste oli tekniikassa ja musiikissa, ei pää joutunut käymään ylikierroksilla.

Arabimuusikoiden kanssa voi varautua aina yllätyksiin, mutta valitsemani orkesterikurssit (laulu, teoria, taksim sekä tablakurssi, jossa olin kurssisihteerinä) olivat oikein onnistuneita.

Mohamed Shabanan johtama orkesteri oli soinniltaan, soitinvalikoimaltaan ja tyyliltään tyystin toisenmoinen kuin aiemmin Yallassa vieraillut Nugum-kokoonpano, jota johti Safaa Farid. Muusikot olivat taitavia, mutta klassisemmin suuntautuneita kuin Nugumin tanssimusisointiin erikoistunut kaarti.

Terveisiä Ouluun

Kolme näytösiltaa tuotti sellaisen määrän elämyksiä, että niitä saa sulatella vielä pitkään. Tanssin runsaudensarvesta pulppusi huikea määrä esityksiä, mutta ainakin minun takapuoleni olisi ollut tyytyväinen vähän suppeampaankin tarjontaan.

Harmikseni monet rakastamani suomalaistanssijat eivät olleet esiintymässä – ehkä suurin pettymys oli Oulun Yasminen puuttuminen estradilta. Sitä vastoin oululaistanssijoiden edustus kursseilla oli kiitettävä – välimatkasta huolimatta yasminelaiset olivat lähteneet yallailemaan sankoin joukoin. Hienoa, Oulun naiset!

Kohtaamisia

Aivan yhtä tärkeää kuin onnistuneet kurssit ja upeat näytökset on kanssatanssijoiden tapaaminen ja uusien tanssituttavuuksien solmiminen. Yalla oli tässä mielessä kerrassaan mainio! Mikään muu tapahtuma kuin kesäfestivaali ei kerää yhteen tällaista määrää tanssijoita eri puolilta Suomea.

Antoisinta, mitä festivaali tarjoaa, ovat tanssijoiden kohtaamiset, vuorovaikutus ja näkemysten vaihto. Toivon jälleen, että se jatkuu: Ishtarin sivuilla, täällä blogissa, Facebookissa… (Jos olet Facebookin käyttäjä, käy klikkaamassa itsesi Ishtar-kaartiin.)

Tästä Yallasta on vielä paljon sanottavaa ja paljon näytettävää. Seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy elokuun alussa, palataan Yallan tunnelmiin sanoin ja kuvin.

Paluu juurille

Uusimmassa Ishtarissa Nourhan Sharif puhuu perinteisten kansantanssien puolesta. “Jokaisen Lähi-idän tansseja harrastavan pitäisi tuntea tyypillisimmät kansantanssimuodot ja niiden oikea tanssitapa, sillä ne ovat itämaisen tanssin selkäranka.”
.
Heti perään Nourhan joutuu toteamaan, että valitettavasti monilla amerikkalaistanssijoilla ei ole käsitystä itämaisen kansantanssityyleistä.

Kansantanssit kiehtovat

Minä opin arvostamaan jo tanssiurani ensi metreillä kansantansseja, kiitos Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n opettajien. Ensimmäisessä näkemässäni itämaisen tanssin näytöksessä syksyllä 1996 tutustuin sekä haggalaan, aleksandrialaiseen, kavaasiin että andalusialaiseen.

Sittemmin olen tullut tanssineeksi kansantansseja likimain laidasta laitaan. Tänäkin talvena treenaamme uutta khaligia, viimetalvista haggalaa sekä andalusialaista parin vuoden takaa.

Kovin usein unohtuu, että itämainen tanssi ei ole vain yksi suppea tanssityyli vaan kokoelma useita erilaisia tansseja. Khaligilla ja perusegyptiläisellä baladityylillä ei ole yhtään mitään yhteistä, mutta kumpainenkin kuuluu itämaisen tanssin genreen.

Monimuotoisuuden hallinta

Opettajakoulutuksessa ei syyttä suotta painoteta mahdollisimman monipuolista kansantanssien hallintaa. Tanssityylit ja niihin liittyvä musiikki tuovat itämaiseen sen monimuotoisuuden, jota tässä tanssissa rakastan.

Jos itämaisen tanssin opettaja tuntee vain kasit ja ympyrät, iskut ja värinät, muttei ole koskaan kuullut nuubialaisesta tai fellahista, mitä hän opettaa oppilailleen? Jos hän ei tunnista estradikappaleesta khaligiosaa, vaan mennä pohottaa sen samoilla lonkanpudotuksilla ja vatsarullauksilla kuin muunkin tanssin, hän ei enää tanssi itämaista. Sehän on kuin menisi humppaa polkan askelilla.

Itämaisen tanssin opettajan täytyy tuntea tanssin monimuotoisuus ja kunnioittaa sen juuria – ja opettaa se oppilailleen. En tarkoita, etteikö tanssin piirissä olisi tilaa fuusiolle ja omille tulkinnoille, päin vastoin. Kun hallitaan perusteet, on hauskakin tehdä jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Hittifuusio

Se, että itämaisena tanssina tarjoillaan sekalaista fuusiomössöä, johon yhdistellään hittilajien parhaat puolet, on väärin oppilaita kohtaan ja karhunpalvelus tanssille.

Jos oppilas on harrastanut itämaista viisi vuotta, muttei ole koskaan kuullut muuta kuin popbaladeja, tanssinut muuta kuin baladin perusliikkeistöä eikä ole edes nähnyt muunlaista tanssia kuin perusitämaista tai fuusiota, hän on oikeastaan ummikko itämaisen tanssin parissa.