Peilitöntä tanssia

Ihanteelliset tanssinopetusolosuhteet: tilava sali, jossa pitkä sivu on kokonaan peilitetty ja mieluusti heijastavaa pintaa löytyy myös muilta seiniltä. Lattiana on parketti tahi muu jalan alla joustava, lämmin materiaali. Lähistöllä tilavat pukuhuoneet, riittävästi vessoja ja suihkumahdollisuus. Sijainti keskeisellä paikalla, parkkipaikkoja runsaasti.

In my dreams.

Todelliset opetusolosuhteet: Koulun voimistelusali ilman peilejä, on pukuhuoneet ja parkkitilaa, mutta lattiana tihkeäpintainen palloilupinnoite. Tai peilitön liikuntasali, jossa hyvä lattia muttei kunnollisia pukuhuoneita. Tai kylätalon iso sali, ei peilejä tokikaan, ja lattialakka vuosien saatossa hioutunut puupinnalta pois.

Jos salissa on peilit, ne ovat lyhyellä sivulla tahi seinät on katkottu ovin ja ikkunoin. Useimmiten peilitetyt salit täällä maalla ovat pieniä monitoimisaleja, joista löytyvät puolapuut, tangot ja kiipeilytelineet – ja ne kaikki ottavat oman tilansa.

Kovin usein ilmanvaihto on joko ylellisyyttä (= sitä ei ole) tai liian runsasta (= talvella tuuli puhaltaa ikkunoista). Akustiikasta ei edes puhuta.

Tässä kohti lienee paikallaan huomauttaa, että vain osa yllä kuvatuista paikoista perustuu omakohtaisesti kokemiini todellisiin tapahtumapaikkoihin.

Peilin kanssa parempi

Olen opettanut menestyksekkäästi sekä peilillisissä että peilittömissä saleissa, pukuhuoneista ja muista fasiliteeteista riippumatta. Heikoimmin on sujunut silloin, kun ilmanvaihtoa ei ole ollut – kun happi loppuu, alkaa yhtä lailla opetus kuin oppiminenkin tihkoa.

Jos saisin ja voisin valita, opettaisin silti aina peilisalissa. Peili auttaa hahmottamaan kehoa ja näkemään liikkeet. Käsien asento ja ylävartalon ryhti jäävät helposti puolitiehen peilittömässä salissa.

Mutta aina en voi valita. Silloin tehdään parhaamme ilman peilejä. Jossain vaiheessa peilittömyys on etukin: ei voi katsoa mallia kavereista, vaan joutuu itse ottamaan vastuun omasta tanssistaan. Sitä paitsi vain harvoin voi esiintyä peilin edessä.

Peilit maksavat eivätkä peilisalit ole kunnan liikuntapaikkasuunnittelun ykköskohteita. Cd-soittimen kuskaaminen salista toiseen on arkipäivää, mutta tanssikäyttöön riittävän isoja peilejä ei voi pakata auton takaloosteriin.

Ei ihme, että peilittömissä saleissa ikkunanedustat täyttyvät tanssijoista. Kun syksyn myötä illat pimenevät, ikkunoista heijastuu lähes peilikuvan veroinen tanssijanhahmo.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>