Metsällä

Koreografioiden tekeminen on haasteellista, hidasta ja työteliästä. Ensin analysoidaan musiikki, sitten suunnitellaan siihen sopiva liikekieli, kootaan liikeyhdistelmistä sarjat ja rakennetaan pala palalta koreografiaa. Viiden minuutin koreografian tekeminen voi viedä yllättävän suuren tuntimäärän.

Mutta on yksi vaihe, joka on koreografioiden teossa se haasteellisin: musiikin metsästäminen.

Soolot fiilispohjalta

Jos tekisin koreografioita vain itselleni, musiikkien metsästäminen olisi paljon, paljon helpompaa.

Omat sooloni teen lähes poikkeuksetta kappaleisiin, joita rakastan. Ne poikkeuksetkin ovat biisejä, joihin olen suuresti mieltynyt ja joita rakastan. Kappalevalinta on siis helppoa.

Ihan toisenmoinen prosessi on sitten se ruletti, jonka perusteella valitsen kulloisenakin vuotena työn alle päätyvät soolobiisit. Sillä ei ole enää mitään tekemistä primitiivisten tunteiden kanssa.

Perustasolle selkeää

Kun valitsen kappaletta, johon teen koreografian oppilailleni, kriteerit ovat ihan toisenmoiset.

Perustason tanssijoille etsin mahdollisimman selkeitä kappaleita, joiden rakenne on helppo hahmottaa ja joissa pysyy laskuissa mukana. Yli viisiminuuttisiin biiseihin tartun vain, jos pituus ei tuo biisiin ylimääräisiä haasteita. Ideaali kappale on neljän minuutin korvilla.

Yleensä pyrin löytämään kappaleita, joihin aloittelevatkin tanssijat voivat tykästyä. Ei siis mizmarsaideja, vaikka itse niistä kovasti pidänkin.

Valitettavan usein perusryhmäni päätyvät tanssimaan popbaladeja. Mieluusti tarjoaisin tanssijoille klassisempiakin kappaleita, mutta ne mokomat sisältävät aina improvisaatiokohtia, jotka sekoittavat selkeän koreografian.

Jatkaville ihanaa

Jatkotason tanssijoille ja edistyneille valitsen kappaleet enemmän fiilispohjalta, hakusassa olevan tyylilajin mukaisesti. Jos tarvitaan esimerkiksi biisi kansantanssiin, käyn läpi kaikki tyylilajiin sopivat kappaleet ja valitsen niistä sen biisin, josta pidän eniten – ainakin, jos kyseinen biisi on järkevän mittainen eikä tolkuttoman vaikea.

Nykysin, kun lupaan oppilailleni helppoa koreografiaa, he säikähtävät: viimeisin helppo koreografia oli niin vaikea, että sitä työstettiin kaksi talvea. Se oli ihana, lyhyehkö baladikappale, jossa oli paljon ihania nyansseja, joita ei voinut koreografiaa tehdessä ohittaa.

Valinnan vaikeus

Olen tänä vuonna käyttänyt talven koreografiabiisien valintaan takapuolituntuman mukaan paljon enemmän aikaa kuin yleensä. Jostain syystä tällä kertaa on ollut vaikea löytää viimeisillekin ryhmille sellaisia biisejä, jotka istuvat heidän ryhmäprofiiliinsa ja miellyttävät minua niin paljon, että uskon jaksavani kuunnella kappaleita koko talven.

Ehkä ongelmana on se, että minulla alkaa olla liikaa levyjä. Kun tarjonta on suuri, valinta on vaikea. Tai ehkä ongelmana on se, että oma musiikkimakuni snobiutuu koko ajan: haluan, että musiikeissa on joku juttu, joka hytisyttää. Ne, jotka hytisyttävät, tuppaavat poikkeuksetta olemaan liian nopeita, liian monimutkaisia tai muuten liian vaikeita.

Häämarssikin olisi helpompi valita kuin koreografiabiisi. Häämarssia ei sentään tarvitse kuunnella kuin yhden ainoan kerran.

One thought on “Metsällä

  1. Pingback: Sormiharjoituksia » Ratkaiseva käänne

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>