Tuoreimmat festareilta

Yalla!-festivaali on takana, kroppa väsy ja mieli hyvä. Paljon sulateltavaa loppukesäksi, paljon eväitä tulevalle talvelle.

Masrahin kokenut järjestäjäkaarti oli järjestänyt meille jälleen mainion ja toimivan festivaalin. Iloinen talkooväki puski töitä yötä päivää, mutta hymy irtosi helposti vielä sunnuntainakin. Suurkiitos työn raskaan raatajille!

Orkesterielämyksiä

Oma kurssipalettini oli mainio – tänäkin vuonna osallistuin melkoiselle liudalle kursseja, mutta kun painopiste oli tekniikassa ja musiikissa, ei pää joutunut käymään ylikierroksilla.

Arabimuusikoiden kanssa voi varautua aina yllätyksiin, mutta valitsemani orkesterikurssit (laulu, teoria, taksim sekä tablakurssi, jossa olin kurssisihteerinä) olivat oikein onnistuneita.

Mohamed Shabanan johtama orkesteri oli soinniltaan, soitinvalikoimaltaan ja tyyliltään tyystin toisenmoinen kuin aiemmin Yallassa vieraillut Nugum-kokoonpano, jota johti Safaa Farid. Muusikot olivat taitavia, mutta klassisemmin suuntautuneita kuin Nugumin tanssimusisointiin erikoistunut kaarti.

Terveisiä Ouluun

Kolme näytösiltaa tuotti sellaisen määrän elämyksiä, että niitä saa sulatella vielä pitkään. Tanssin runsaudensarvesta pulppusi huikea määrä esityksiä, mutta ainakin minun takapuoleni olisi ollut tyytyväinen vähän suppeampaankin tarjontaan.

Harmikseni monet rakastamani suomalaistanssijat eivät olleet esiintymässä – ehkä suurin pettymys oli Oulun Yasminen puuttuminen estradilta. Sitä vastoin oululaistanssijoiden edustus kursseilla oli kiitettävä – välimatkasta huolimatta yasminelaiset olivat lähteneet yallailemaan sankoin joukoin. Hienoa, Oulun naiset!

Kohtaamisia

Aivan yhtä tärkeää kuin onnistuneet kurssit ja upeat näytökset on kanssatanssijoiden tapaaminen ja uusien tanssituttavuuksien solmiminen. Yalla oli tässä mielessä kerrassaan mainio! Mikään muu tapahtuma kuin kesäfestivaali ei kerää yhteen tällaista määrää tanssijoita eri puolilta Suomea.

Antoisinta, mitä festivaali tarjoaa, ovat tanssijoiden kohtaamiset, vuorovaikutus ja näkemysten vaihto. Toivon jälleen, että se jatkuu: Ishtarin sivuilla, täällä blogissa, Facebookissa… (Jos olet Facebookin käyttäjä, käy klikkaamassa itsesi Ishtar-kaartiin.)

Tästä Yallasta on vielä paljon sanottavaa ja paljon näytettävää. Seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy elokuun alussa, palataan Yallan tunnelmiin sanoin ja kuvin.

Festivaali mielessä

Tänään on 135 päivää festivaaleihin. Juoksevan päiväluvun voi tarkistaa festivaalisivulta, jossa laskuri pyörii festivaaliin saakka.

Paljon muuta festivaalisivulta ei vielä löydykään. 7HT:n jäsenet ovat saaneet esitteen kotiinkannettuna, ja kuun vaihteessa nettisivuille ilmestyy ohjelma ynnä ilmoittautumislomake. Jäsenillä on siis pari viikkoa aikaa ilmoittautua mieleisilleen kursseille, ennen kuin mahdollisuus avautuu myös muille tanssinharrastajille. Mutta muistutus: maksakaa jäsenmaksunne ennen ilmoittautumista, jotta saatte kurssit jäsenhinnalla!

Festivaalin suosiosta kertonee jotain se, että esite jaettiin jäsenille perjantaina ja ensimmäinen ilmoittautuminen tuli samaisena perjantaiaamuna puoli yhdentoista jälkeen. Eikä se jäänyt ainoaksi.

Kohtuuden rajankäyntiä

Festivaalin lukujärjestys aiheutti minulle jälleen harmaita hiuksia: monta niin ihanaa kurssia, mutta kaikkialle ei repeä, ei varsinkaan kahteen paikkaan samanaikaisesti. Festivaalin ylivoimaisesti hankalin asia onkin löytää tasapaino mielihalujen ja realiteettien välille.

Olen kokeillut festivaaleissa yliahmintaa (kolme kurssia päivässä), ja siinä vastaan tulevat oppimiskyvyn rajat. Toisaalta kouluaikoina piti päntätä uusia asioita päähän kuusi tuntia päivässä, yliopistossa luentoja saattoi olla tuntitolkulla. Ehkä on syy, miksi koulua on tarkoitettu nuoremmille…

Kovin niukoilla kurssimäärillä festivaali tuppaa menemään minulta haahuiluksi. Yksi kurssi päivässä on minulle auttamatta liian vähän. Tänäkin kesänä mennään siis noin kahden kurssin päivävauhtia — ja iltaohjelmat siihen päälle.

Kameli, Kairo ja tähdet

Joka illalle on luvassa tanssielämyksiä, ja kaikissa iltaohjelmissa on uudet paikat. Torstaina aloitamme kampukselta Kameliklubin merkeissä. Illan tanssiesityksinä nähdään harrastajaesityksiä eri puolilta Suomea.

Perjantaina nautimme Paviljongissa Kairon yöstä, joka tarjoaa ravintoa sekä sielulle että ruumille. Säkenöivän kotimaisen esiintyjäkaartin kruunaa ulkomainen tähtivieraamme Diana Tarkhan.

Ja lauantaina päästään istumaan kaupunginteatterin mukaviin penkkeihin. Tähtigaalassa nähdään Zahra Bent Ammar sekä taidokkaita kotimaisia solisteja ja ryhmiä.

Näistä näytöksistä puhutaan pitkään!

Tällä viikolla

Ihan koko viikkoa ei kannata viettää festivaaliesitettä lukien. Lauantaina Mikko Olkinuora saapuu tabloineen Turkuun, jossa opiskellaan tablataitoja ja rytmejä. Kurssipäivän järjestää Moon Dance Studio. Sunnuntaina nähdään Kahramaanin tanssinäytös Kangastus, paikkana Outokumpu.

Minun viikkoni ja kuukauteni jatkuu festivaalien merkeissä: kun päästään helmikuulle, omasta festivaaliurakastani suurin osa on tehty. Mutta talkooväelle on tarvista, niin kevään mittaan kuin festivaalin aikanakin. Kiinnostuneet, ilmoittakaa itsenne festivaalivastaavalle (festarit(at)7ht.fi).

On satanut lunta, on satanut lunta… Pikkupakkasta on luvassa lähipäiville. Nautinnollista talviviikkoa, hyvät tanssijat!