Tuoreimmat festareilta

Yalla!-festivaali on takana, kroppa väsy ja mieli hyvä. Paljon sulateltavaa loppukesäksi, paljon eväitä tulevalle talvelle.

Masrahin kokenut järjestäjäkaarti oli järjestänyt meille jälleen mainion ja toimivan festivaalin. Iloinen talkooväki puski töitä yötä päivää, mutta hymy irtosi helposti vielä sunnuntainakin. Suurkiitos työn raskaan raatajille!

Orkesterielämyksiä

Oma kurssipalettini oli mainio – tänäkin vuonna osallistuin melkoiselle liudalle kursseja, mutta kun painopiste oli tekniikassa ja musiikissa, ei pää joutunut käymään ylikierroksilla.

Arabimuusikoiden kanssa voi varautua aina yllätyksiin, mutta valitsemani orkesterikurssit (laulu, teoria, taksim sekä tablakurssi, jossa olin kurssisihteerinä) olivat oikein onnistuneita.

Mohamed Shabanan johtama orkesteri oli soinniltaan, soitinvalikoimaltaan ja tyyliltään tyystin toisenmoinen kuin aiemmin Yallassa vieraillut Nugum-kokoonpano, jota johti Safaa Farid. Muusikot olivat taitavia, mutta klassisemmin suuntautuneita kuin Nugumin tanssimusisointiin erikoistunut kaarti.

Terveisiä Ouluun

Kolme näytösiltaa tuotti sellaisen määrän elämyksiä, että niitä saa sulatella vielä pitkään. Tanssin runsaudensarvesta pulppusi huikea määrä esityksiä, mutta ainakin minun takapuoleni olisi ollut tyytyväinen vähän suppeampaankin tarjontaan.

Harmikseni monet rakastamani suomalaistanssijat eivät olleet esiintymässä – ehkä suurin pettymys oli Oulun Yasminen puuttuminen estradilta. Sitä vastoin oululaistanssijoiden edustus kursseilla oli kiitettävä – välimatkasta huolimatta yasminelaiset olivat lähteneet yallailemaan sankoin joukoin. Hienoa, Oulun naiset!

Kohtaamisia

Aivan yhtä tärkeää kuin onnistuneet kurssit ja upeat näytökset on kanssatanssijoiden tapaaminen ja uusien tanssituttavuuksien solmiminen. Yalla oli tässä mielessä kerrassaan mainio! Mikään muu tapahtuma kuin kesäfestivaali ei kerää yhteen tällaista määrää tanssijoita eri puolilta Suomea.

Antoisinta, mitä festivaali tarjoaa, ovat tanssijoiden kohtaamiset, vuorovaikutus ja näkemysten vaihto. Toivon jälleen, että se jatkuu: Ishtarin sivuilla, täällä blogissa, Facebookissa… (Jos olet Facebookin käyttäjä, käy klikkaamassa itsesi Ishtar-kaartiin.)

Tästä Yallasta on vielä paljon sanottavaa ja paljon näytettävää. Seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy elokuun alussa, palataan Yallan tunnelmiin sanoin ja kuvin.

Virikkeitä ja vissyä

Varoitus: tämä teksti sisältää paljon hehkutusta. Mikäli nämä tapahtumat jäivät sinulta kokematta, toimitus ei vastaa mahdollisista kaihon ja kateuden tunteista, joita teksti voi lukijassaan aiheuttaa.

Viime viikonloppuna tanssikansa kokoontui Savonlinnaan. Kolmipäiväinen festivaali oli monipuolinen paketti tanssikursseja, näytöksiä ja ihanaa festivaalitunnelmaa.

Tänäkin vuonna festareilla kului vissyä ja vettä – helle ei hemmotellut vaan hiostutti kursseilla ja iltamenoissa siihen malliin, että nestehukka vaani olkapään takana. Tanssisaleissa ei tarvinnut hikeä houkutella.

Kabareetunnelmaa ja karmivaa menoa

Perjantaina tanssittiin Bar Colonnassa, joka on entinen elokuvateatteri. Omaperäinen miljöö oli itämaiselle kabareelle mainio. Illassa nähtiin erinomainen valikoima erityyppisiä tansseja eri puolilta Suomea. Festivaaliopettajista iltaa sulostutti Pille Roosi. Tunnelma oli välitön ja kivaa oli sekä esiintyjillä että yleisöllä.

Lauantaina tanssiväki siirtyi Punkaharjulle Retretin kallioluolaan. Puitteet tekivät näytöksestä varmasti festivaalihistorian unohtumattomimman, mutta kyllä tanssiakin kelpasi katsoa. Festivaalin opettajat hurmasivat tunnetulla taidollaan ja ulkomainen tähtivieras Yasmina of Cairo otti haltuunsa sekä lavan että yleisön. Taitoon ja notkeuteen yhdistyi taito tulkita musiikkia ja laulujen sanoja – kaikesta näki, että Yasmina on tanssinut vuosia ammattilaisena Kairossa.

Toisella puoliajalla nähtiin Farah ry:n uusi tanssiteos Pyörteessä. Kolmen vartin teos oli huikea yhdistelmä tanssia, akrobatiaa, tunnetta ja tulkintaa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, hyvässä mielessä.

Tuttuun tapaan raportoimme näytökset seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy lokakuun puolivälissä.

Yasmina, Yasmina

Festivaalin opettajakaartiin oli valittu arvostettuja, loistavia opettajia. Kursseilta kantautui hyvää palautetta, ja opettajienkin tunnelmat olivat korkealla. Ohjelmassa oli runsaasti tekniikkakursseja, jotka kaikki myytiin loppuun jo varhain.

Tänä vuonna järjestin itselleni ennenkuulumattoman väljän festivaaliaikataulun – vain yksi kurssi kumpanakin viikonlopun päivänä. Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin ohjelmaani vain Yasminan kaksi koreografiakurssia.

Hyvä palaute, jota Yasminan viime syksyn Varkauden-kursseilta oli korviini kantautunut, oli tullut ihan syystä. Kurssit olivat antoisia ja monipuolisia. Yasminan koreografiat olivat vivahteikkaita, ja tekniikan ja liikeyhdistelmien opetuksen lisäksi Yasmina valotti tanssien ja liikkeiden viitekehystä ja tulkintaa. Erityisen mukavaa oli, ettei kurssilla ollut kieliongelmia. Yasminahan on syntyjään britti ja puhuu englantia äidinkielenään, joten häntä oli helppo ymmärtää.

Yasminan lauantain koreografiakurssi oli keppitanssi, jonka tasomäärityksenä oli keskitaso. Koreografia oli haasteellinen, ja arvelen, että keskitasomääritykseen sopivilla tanssijoilla sai kurssilla olla kieli keskellä suuta koko ajan. Sunnuntain kurssilla työstettiin koreografia klassiseen egyptiläiseen lauluun. Edistyneiden kurssilla paiskittiin töitä täysillä – taisimme olla kaikki yksimielisesti sillä kannalla, että koreografia oli ihana mutta haasteellinen.

Hyörinää festivaalikeskuksessa

Savonlinnan festivaalikeskus oli tänä vuonna siirretty Linnalaan. Nyt basaareille oli tilaa enemmän kuin tunnelmallisessa Sääminkisalissa. Kurssien välillä festivaalikeskuksessa oli hyörinää, pyörinää ja tunnelmaa.

Lämpimänä tervetuliaisena järjestäjät hemmottelivat kurssilaisia ihanalla festivaalihuivilla. Kiitos, Farahin iskujoukko! Järjestitte jälleen ihanan festivaalin! Kutsuttehan meidät toistekin kylään?

Savonlinna tanssii ja soi

Neljä päivää Savonlinnan festivaaliin. Osallistuin Ilon ja onnen tanssi -festivaaliin vuonna 2006, ja tykästyin kovasti. Mukava päästä sinne uudelleen!

Savonlinna on kaunis kesäkaupunki ja mukavasti pieni, kävellen pääsee joka paikkaan. Tänä vuonna tosin ei kannata ihan jalkakyytiläiseksi heittäytyä: lauantai-illan näytös järjestetään Retretin kallioluolassa Punkaharjun puolella. Julkisilla liikkuville tiedoksi: reissun voi tehdä myös bussilla. Farah ry:n väki kertoo mielellään lisää!

Odotettu Yasmina

Tänä vuonna festareiden tähtivieraana on Yasmina of Cairo.

Yasminahan vieraili vuosi sitten Studio Hennan vieraana Varkaudessa. En ikäväkseni päässyt silloin kursseille, ja ketutus ei vähentynyt yhtään, kun kuulin kurssilaisten kommentteja. Tänä vuonna otan vahingon takaisin.

Kotimainen opettajatarjonta on myös mieleeni: Farah ry:n omat opettajat Taina Huoman ja Heli Turunen, melkein suomalainen Pille Roosi, marokkolais-joensuulainen Zahra Mujunen, Turun tiukka täti Hannele Lindgren, pääkaupunkiseudulta Peppina Lindfors ja Sirke Seppänen sekä rytmiryhmän iloksi Petri Nummi.

Osa kursseista – supersuositut tekniikkakurssit etunenässä – täyttyi jo keväällä, mutta vielä on useammalle kurssille tilaa. Vilkaise kurssitilannetta Farahin festarisivuilta.

Vielä on ompelua jäljellä

Oma festarirupeamani alkaa perjantai-illan Kabaree Orientalista. Esiinnyn siellä Sahara-tanssiryhmän kanssa.

Perjantai-illan ohjelmaan sisältyy kuulemma monenmoista kabareetunnelmaa. Oma ryhmäni ei tarjoa paljettien säihkettä eikä kolikoiden kilinää, mutta meiltä löytyy kenkiä, muun muassa.

Tunnustan tässä kohti: oma esiintymisasuni ei ole vielä valmis. Itse asiassa se on pahasti alkutekijöissään. Vuorokauden kuluttua voin sanoa – toivottavasti – jotain ihan muuta.

Festivaalitunnelma alkaa pikkuhiljaa nousta. Sitä ennen ohjelmassa on Suuri Festivaalivalmistelu-urakka: tavaroiden pakkaus, matkaeväiden pakkaus, auton pakkaus ja 350 kilometrin ajomatka läpi näillä näkymin hyvin lämpimän Suomen.

Savonlinnassa tavataan, ihan kohta! Haltioitunut festivaaliraportti luvassa viikon kuluttua.